Hoitoonohjaus on menettely, jossa päihdeongelmasta kärsivä työntekijä ohjataan esimiehen ja/tai työterveyshuollon toimesta päihdehoitoon, jonka tavoitteena on työkyvyn palauttaminen ja työpaikalle koituvan päihdehaitan poistaminen. Hoitoonohjaus ei ole rangaistus.
Hoitoonohjausta on menestyksellä mallinnettu Suomessa 1970-luvulta alkaen, ja monella suuremmalla työpaikalla on käytössä joko päihdeohjelmaan sisältyvä tai erillinen hoitoonohjausmalli. Tyypillisesti työntekijän hoitoonohjaus etenee seuraavasti:
1. Hoidon tarpeen toteaminen
Työterveyshuolto arvioi työntekijän työkyvyn ja päihdehoidon tarpeen joko omasta tai esimiehen aloitteesta. Hoitoonohjausmenettely käynnistetään, kun päihdehoito todetaan tarpeelliseksi.
Työntekijän kieltäytyminen hoitoonohjauksesta voi olla peruste työsuhdeseuraamuksille.
2. Hoitoonohjausneuvottelu
Hoitoonohjausneuvotteluun osallistuvat asianosainen työntekijä, esimies, työterveyshoitaja (tarvittaessa myös työterveyslääkäri) sekä luottamusmies. Mukana voivat olla myös työsuojeluvaltuutettu ja mahdollinen päihdeyhdyshenkilö.
Neuvottelussa sovitaan tarvittavista kuntoutus- ja hoitotoimenpiteistä, ja tältä pohjalta laaditaan kirjallinen hoitoonohjaussopimus sekä sitä tarvittaessa täydentävä kuntoutussuunnitelma. Nämä sisältävät tiedot hoitoajoista ja -paikasta sekä siitä, miten hoidon edistymistä seurataan. Neuvottelun yhteydessä työnantajan edustaja tekee (mahdollisten sopimusten puitteissa) päätökset oikeudesta olla poissa töistä ja muista mahdollisista työjärjestelyistä (ks. kohta 4).
3. Hoito
Päihdeongelman vakavuudesta ja laadusta riippuen päihdehoito voi olla joko katkaisuhoitoa, avohoitoa tai laitoshoitoa. Ensisijaisesti pyritään suosimaan avohoitoa työssäkäynnin ohella. Hoitopaikan valintaan voi vaikuttaa myös paikallinen hoitopaikkojen tarjonta. Hoidon aikana työkyvyn kehittymistä seuraa yleensä työterveyshuolto. Työntekijän on pyydettäessä voitava todistaa työnantajalle käyvänsä sovitussa hoidossa.
4. Hoito ja taloudelliset tekijät
Lähtökohtaisesti päihdehoito tapahtuu työajan ulkopuolella, eikä sairausajan palkkaa tältä ajalta makseta. Joidenkin alojen työehtosopimukset voivat sisältää tästä poikkeavia järjestelyjä, ja myös jotkin työnantajat ovat oma-aloitteisesti suostuneet työntekijöille edullisempiin järjestelyihin. Työnantaja ei pääsääntöisesti myöskään korvaa päihdehoidon kustannuksia.
Kunnat ja Kansaneläkelaitos korvaavat eräin ehdoin hoitokustannuksia. On kuitenkin syytä huomata, että Kela ei korvaa avohoidon kustannuksia, ja kuntien käytännöt päihdehoidon maksusitoumusten myöntämisessä vaihtelevat.
Päihdehoidettava työntekijä voi olla oikeutettu sairauspäivärahaan (laitoshoidossa) tai kuntoutusrahaan. Näistä tarkempia tietoja saa Kelasta.
Hoitoonohjauksen toteuttajien kannattaa perehtyä etukäteen omaa työpaikkaa koskeviin sopimuksiin ja käytäntöihin, koska taloudellisen aseman pysyminen turvattuna myös hoidon aikana todennäköisesti auttaa työntekijän motivoimista hoitoon sitoutumiseen.
5. Jatkohoito ja seuranta
Päihderiippuvuudesta toipuminen on pitkäkestoinen prosessi, joten hoidon jälkeinen seuranta on tärkeää. Siitä vastaavat hoitoonohjaussopimuksen ja kuntoutussuunnitelman mukaisesti yleensä sekä esimies että työterveyshuolto.
Ns. ”retkahdusten” katsotaan olevan normaali osa päihderiippuvuudesta paranemista, joten yksi sellainen ei välttämättä vielä tarkoita kuntoutuksen epäonnistumista. Siksi on tärkeää, että ratkaisut jatkotoimista näiden tapausten osalta tehdään yksilöllisesti.
Hoitoon hakeutuminen itsenäisesti
Jos työntekijä havaitessaan päihdehoidon tarpeellisuuden hakeutuu hoitoon oma-aloitteisesti, hoito on todennäköisesti tuloksekkaampaa kuin hoitoonohjauksessa. Siksi oma-aloitteisuutta kannattaa suosia.
Työntekijän kannalta oma-aloitteisuudessa on myös se etu, että asia pysyy hänen niin halutessaan täysin luottamuksellisena.
Hoitoon hakeutuminen voi tapahtua paitsi puhtaan oma-aloitteisesti, myös omaisten, työtovereiden tai työpaikan vastuuhenkilöiden kehotuksesta. Oma-aloitteisuutta kannattaa edistää esimerkiksi pitämällä työpaikalla jatkuvasti esillä tietoa mahdollisista hoitopaikoista ja -muodoista.