Työpaikan päihdeohjelma

Jokaisen organisaation tulee laatia päihdeohjelma omia tarpeita vastaavaksi sekä toiminnan laajuus ja luonne huomioon ottaen. Työelämän päihdesuositukset tavoitteineen antavat hyvän lähtökohdan ohjelman laatimiselle.

Ohessa esimerkkejä ohjelman jäsentämisestä ja aihepiireistä: (Lähde: Päihteet puntarissa –opas, Työturvallisuuskeskus).

Esimerkki päihdeohjelman sisällöstä:

1. Ylimmän johdon edustajan esipuhe

Ylimmän johdon johdantopuheenvuoro osoittaa käytännössä, että ohjelman toteuttamisella on johdon tuki ja koko esimieskunta sitoutuu omalta osaltaan ohjelman tavoitteisiin.

2. Päihdeohjelman tarkoitus

Päihde-käsitteen määrittely. Päihteillä tarkoitetaan kemiallisia aineita, joilla ihminen muuttaa mielialaansa ja kokemuksiaan ts. humaltuu. Päihteiksi lasketaan alkoholi ja huumeet sekä päihtymistarkoitukseen käytettävät lääkkeet ja liuottimet.

Päihdetyö on ns. läpäisyperiaatteella mukana kaikessa työpaikan työhyvinvoinnin kehittämisessä ja normaalina osana työpaikan johtamistoimintaa kaikilla organisaatiotasoilla. Vaikka sen sisältö kirjataan useimmiten erilliseen asiakirjaan, sitä ei pidä nähdä irrallisena ja vain tietyille henkilöille kuuluvana toimintona.

Päihdeohjelma on osa työpaikan työkykyä ylläpitävää toimintaa, jonka tarkoituksena on edistää terveyttä ja työkykyä erityisesti vaikuttamalla päihteiden käyttöön liittyviin elintapoihin.

3. Päihdeohjelman tavoitteet

Päihdeohjelman päämääränä on päihteetön työelämä. Tällöin hyväksytään kuitenkin kohtuukäyttö juhla- ja edustustilaisuuksissa.

Tavoitteiden suuntaviivoja:

• Työyhteisön päihdetyö painottuu ennaltaehkäisevään toimintaan
• Asiallinen suhtautuminen päihdeasioihin
• Päihteetöntä elämää kunnioittava suhtautuminen, myös päihdehaitoista toipuvan ymmärtäminen ja tukeminen
• Päihteiden hallittu käyttö ja käytön vähentämistä kannustava ilmapiiri
• Kyky puuttua päihdehaittoihin riittävän aikaisessa vaiheessa
• Päihdehaittojen minimointi tuloksellisuuden ja työelämän laadun eduksi

4. Soveltamisalue ja vastuut

Koskee ja velvoittaa kaikkia työyhteisön jäseniä

• Jokainen työntekijä on vastuullinen omasta toiminnastaan, myös toiminnastaan muita kohtaan
• Työnantaja on vastuullinen tukija
• YT-henkilöt ovat aloitteellisia
• Työterveyshuolto toimii asiantuntijana

5. Koulutus, perehdyttäminen

• Henkilöstön koulutus
• Toimijoiden ja esimiesten koulutus
• Mukana perehdyttämisohjelmassa

6. Ohjelman käyttöönotto

7. Seuranta

Lisätietoja: Yhdyshenkilöt

Ohjelman tasot ja palvelut:

Ennaltaehkäisy

• Päihteistä käytävä keskustelu
• Kaikille suunnattu tiedottaminen ja kampanjat; oman kulutuksen seuranta ja käytön hallinta sekä tietoa terveyshaitoista
• Asiallinen tieto alkoholista ja huumeista uskomusten ja myyttien tilalle

Korjaava toiminta

• Varhaisen puuttumisen käytännöt (esimiehet, työtoverit)
• Mini-interventiot (työterveyshuolto)

Kuntoutus

• Hoitoonohjausmalli
• Menettelytavat hoitoon hakeutumisessa

Toimenpiteet kriisitilanteissa

• Päihtymyksen toteaminen
• Päihtyneen poistaminen työpaikalta
• Suulliset ja kirjalliset varoitukset
• Työsuhteen purkaminen

Kuka tekee aloitteen?

Aloitteen päihdeohjelman laatimisesta tai päivittämisestä voi tehdä kuka tahansa yksittäinen työntekijä tai henkilöstön edustaja kuten työsuojeluvaltuutettu, luottamusmies tai yhteistoimintaelimen jäsen.

Henkilöstön taholta lähtevä koko yhteisöä koskeva aloite käsitellään joka tapauksessa edustuksellisessa elimessä kuten työsuojelutoimikunnassa tai yt-toimikunnassa.

Aloite voi tulla myös työterveyshuollosta käsin, jos siellä on todettu tarvetta päihdetyön kehittämiseen.

Aloitteen voi tehdä myös työnantaja tai esimies.

Ketkä laativat päihdeohjelman?

Työryhmään suositellaan:

• Henkilöstöpäällikkö
• Työsuojelupäällikkö
• Työsuojeluvaltuutettu
• Henkilöstön edustaja
• Esimiesten edustaja
• Työterveyshuollon edustaja

Lisäksi asiantuntijoina voidaan kuulla päihdetyön ammattilaisia, juristia ja lääkäriä. Työyhteisö voi myös pyytää ulkopuolista tukea päihdeohjelmaprosessin suunnitteluun ja ohjaamiseen. Muun muassa HUUGO-ohjelma tarjoaa tällaista apua.

Miten päihdeohjelman laadinnassa edetään?

1. Päätös ohjelman teosta

Päätös ohjelman teosta ja sen aseman määrittelystä on perusteltua viedä ylimmän johdon tasolle, jolloin se saa virallisen luonteen, ja siihen kirjatut velvoitteet ymmärretään työtehtäviin kuuluviksi. Päihdetyö on kehittämistoimintaa. Kehittäminen onnistuu vain, jos prosessilla on ylimmän johdon tuki. On myös tärkeää, että ylin johto sitoutuu päihdeohjelman pelisääntöihin.

2. Työryhmän nimeäminen

Työryhmän kokoa ei kannata paisuttaa liian suureksi, ettei työteho kärsi. Sen sijaan kannattaa kuulla asiantuntijoita. Ryhmä nimeää keskuudestaan puheenjohtajan ja sihteerin. Sihteeriksi on syytä valita henkilö, jolla on tosiasialliset mahdollisuudet vastata kirjallisesta dokumentaatiosta, yhteydenpidosta ja aikataulutuksesta. Sihteeriksi voidaan nimetä ulkopuolinen ammattisihteeri.

3. Tausta-aineiston keruu ja käsittely

Suunnittelun alkuvaiheessa tutustutaan olemassa oleviin käytäntöihin ja arvioidaan niiden puutteita ja vahvuuksia. Joskus on lisäksi tarpeen kartoittaa nykytilannetta haastatteluin tai kyselyn avulla.

4. Asiantuntijoiden kuuleminen

Asiantuntijoina voidaan kuulla päihdetyöntekijöitä, lääkäreitä, psykiatreja, päihdehoitajia tai toisen työpaikan edustajia, joilla on vankka kokemus päihdeohjelman laadinnasta ja toteuttamisesta. Asiantuntijoiden kuuleminen voi samalla olla pienimuotoinen seminaari laajemmalle kuulijakunnalle, esimerkiksi toimipisteiden päihdeyhdyshenkilöille. Kannattaa vierailla muilla työpaikoilla tai tutustua muutoin hyviin käytäntöihin.

5. Luonnoksen kirjoittaminen

Työryhmän kokouksista pidetään muistiota. Pohjatekstien laadinta voidaan jakaa työryhmän jäsenten kesken.

6. Yhteistoiminnallinen käsittely

Tekstin luonnos kannattaa luettaa mahdollisimman monella henkilöllä. Näitä voivat olla esimerkiksi työpistekohtaiset yhdyshenkilöt ja kunkin jäsenen taustaryhmän edustajat. Päihdeohjelmaa laativa työryhmä on yhteistoiminnallinen kehittämisryhmä, jonka jäsenien tulee pitää yhteyttä edustamiinsa henkilöihin koko laadintaprosessin ajan ja kysellä näkemyksiä ja kommentteja kriittisistä asioista. Esimerkiksi pelisääntökysymyksistä voidaan kysyä neuvoa koko henkilöstöltä vaikkapa työpaikkakokouksissa. (vrt. kohta 8) Kun luonnos alkaa olla valmis, se viedään työsuojelutoimikunnan käsittelyyn (Valvontalaki, Päihdesuositukset). Jos työpaikalla on erillinen yt-toimikunta tai vastaava yhteistoimintaelin, se käsitellään myös siellä.

7. Ohjelman hyväksyminen

Kun ohjelma on käsitelty ja tarkistettu kohdan 6 mukaisesti, työnantajan ja henkilöstön edustajat vahvistavat sen allekirjoituksellaan.

8. Päihdeohjelman jalkauttaminen

Päihdeohjelma toteutuu vasta, kun jokainen työntekijä tuntee sen sisällön, ymmärtää siitä saatavan hyödyn ja tietää, mitä häneltä ohjelman suhteen odotetaan. Tähän ei riitä pelkkä tiedoksi antaminen ja kehotus tutustua asiakirjaan. Sen merkitystä on opiskeltava työpaikalla seikkaperäisesti. Silloin ohjelman ennaltaehkäisevä vaikutus voimistuu. Puheeksi ottamisen periaatteet käsitellään erityisen huolellisesti. Jalkauttamisen toteutusmalli on syytä kirjata itse ohjelmaan.

9. Seuranta

Päihdeohjelman tavoitteita asettaessa on hyvä miettiä, millaisilla mittareilla ja tavoitetilan kuvauksilla ohjelman toteutumista voidaan seurata. Seurantaa varten sovitaan aikataulu, jolloin määrävälein, esim. kerran vuodessa todetaan toteutumisen aste ja laatutaso. Jalkauttamisen toteutumista voidaan katsoa jopa 6 kk välein.

Esimerkkejä mittareista ideatasolla:

• päihdeohjelma käsitelty lähityöyhteisöissä % / vuosi
• päihdeseulonnat, osuus käyntikerroista %
• mini-interventioiden osuus käyntikerroista %
• koulutustilaisuuksien toteutumisaste %
• hoitoonohjausten vuotuinen muutos + / – %
• riskikäyttäjien osuus seulonnassa % / vuosi
• päihdeilmaston muutos